sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Petetty ja jätetty...

Noniin. Päivä on siis kokonaan pilalla. Juhlia ei todellakaan tule! Minun "parasystävä" pitäisikö sanoa ENTINEN paras ystävä soitti mulle vähä aikaa sitten, se kertoi mulle yhden pikku jutun. Se on vehdannut MUN poikaystävän kanssa!!!!! Kivakun kaikki meni päin helvettiä! Ja kaiken lisäks, se oli mun ensimmäinen ja ainoo poikaystävä mitä mulla on ikinä ollut, minä seurustelin sen kanssa 14 vuotiaasta asti, ja kaikki särky siis tän jutun takia!!  Mä tiedän että ei ketään kiinnosta tää asia, ja eihän mulla ole edes lukijoita, mutta ahdistaa, kun ei ole mitään paikkaa, tai ketään ihmistä jolle puhua. Ja hassua kyllä, jos mun poikaystävä olis pettäny mua jonkun muun kun mun parhaan ystävän kanssa, niin mä olisin tälläkin hetkellä mun parhaan ystävän luona itkemässä.

Minä en tiedä, kumpi satuttaa enemmän: Se, että mun poikaystävä petti mua, vai se, mitä mun paras ystävä teki..  Tää on jotenkin tosi outoo.. Eihän sitä ikinä uskois joutuvansa tällaiseen tilanteeseen.. Mun sydän on yksinkertaisesti särkyny.

Tästä päivästä piti tulla vielä tosi hyvä.. Vitut. En osaa sanoa milloin viimeks olis sattunu näin paljon.. :-/






Muutenkin on tosi hirveetä, että ystävä jonka kanssa on kasvanu, pienestä pitäen, voi tehdä tälleen. Siis en mäkään ole täydellinen, ja olen mäkin tehnyt hirveästi virheitä.. Mut se mitä mulle tehtiin, niin ei sitä voi antaa anteeksi.

Mun parhaan ystävän kanssa me aina mässäiltiin, tehtiin kauneushoitoja, lakattiin kynsiä, juoruttiin , puhuttiin kaikkia tyttöjen juttuja, sekä itkettiin sydänsuruja.

Niin, ja poikaystävän kanssa.. niitä uusia juttuja.. ekat suudelmat... ensimmäiset rakkaudentunnustukset, eka kerta.. Ja kaikkia tosi hyviä juttuja.  Koettiin niin paljon asioita yhdessä.. Miten kaks noin läheistä ihmistä voi tehdä mulle tolleen?!


Kaiken tän jälkeen mä olen päättänyt lähteä jonnekin kauas.
<------------ Eikös toikin olisi aika kiva vaihtoehto?
Onneksi mulla on mahdollisuus matkustaa, kun isäkin matkustelee koko ajan sen työn takia. Huhhuh, nyt oon saanut purettua sydäntäni. En kyllä tajua miks vuodatin tän kaiken  tänne blogiin, se on tyhmää joo, mut älkää tuomitko, kiitos.









-Jossu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti